Tällä viikolla on arviokäynti psykoterapeutin luona. Jännittää. Tai no, oikeastaan ei jännitä, mutta muutosvastarinta on varmaan se syy, miksi en ole ihan niin innostunut kuin olisin kuvitellut olevani. Olen aiemmin haaveillut pääseväni psykoterapiaan koska rakastan analysointia, ja itseanalyysi on mielestäni aina ollut kohtalaisen helppoa.

Viime aikoina kuitenkin olen huomannut ettei se niin yksinkertaista olekaan. Masennusjaksot on raottaneet maailmaa, jota en ole tiennyt olevan itsessäni olemassakaan. Enkä tiedä olenko valmis sinne sukeltamaan.

Elämä muuten sujuu. Olen vain ollut todella huonovointinen ja väsynyt. En tiedä onko tämä edelleen sitä virusta, mutta ei tämä masennusväsymykseltäkään tunnu. Etenkin herääminen tuntuu aamusta aamuun todella vaikealta, varsinkin jos TÄYTYY herätä herätyskelloon.